tiistai 31. joulukuuta 2013

Potpourri 1


Kysymykset ja vastaukset:

a) Solun läpimitta on noin 15 µm. Ilmoita millimetreinä. 0,015 mm. Ilmoita nanometreinä. 1,5 * 10-7 nm

b) Mitä tarkoittaa kudos?
Kudos tarkoittaa samoihin tehtäviin erikoistuneiden solujen muodostamaa rakennetta.
Kudoksia tutkii kudosoppi eli histologia.

c) Kuvaile viittä pääkudostyyppiä.
Epiteelikudos; side- ja tukikudos; nestemäinen kudos; 

1. Epiteelikudos 
Epiteelikudos jaetaan kahteen päätyyppiin: pinta- ja rauhasepiteeliin.
Ihon pintakerros on pintaepiteeliä ja elimistön rauhaset ovat rauhasepiteeliä.
Pintaepiteelin tehtävänä on suojata, säädellä aineiden kulkua epiteelin läpi ja ottaa vastaan tuntoärsykkeitä.
Rauhasepiteelin tehtävänä on tuotaa eritteitä ja hormoneja.
Epiteeli jaetaan eri tyyppeihin solukerrosten määrän sekä solujen korkeuden ja muodon perusteella: levy-, kuutio- ja lieroepiteeli; yhdenkertainen, kerrostunut tai välimuotoinen.

2. Side- ja tukikudos
Side- ja tukikudos jaetaan neljään päätyyppiin:  varsinaiseen sidekudokseen, rustokudokseen, luukudokseen ja rasvakudokseen.
Side- ja tukikudos liittää yhteen, kiinnittää, tukee ja suojaa kehon rakenteita.
Side- ja tukikudoksen solut ovat soluväliaineessa, jossa on kudosta vahvistavia valkuaisainesäikeitä.
Varsinainen sidekudos: löyhä ja tiivis sidekudos (fibrosyytit; kollageeni, elastiini, soluväliaine; kimmosäikeet)
Rustokudos: hyaliinirusto(lasirusto), kimmorusto, syyrusto (kondrosyytit; kollageeni; kimmosäikeet)
Luukudos (osteoblastit, osteoklastit, soluväliaine kalsiumfosfaattia, kollageenisäikeet)
Rasvakudos: keltainen rasvakudos, ruskea rasvakudos (adiposyytit)

3. Nestemäinen kudos
Veri- ja immuunijärjestelmän solut muodostavat nestemäisen kudoksen.
Veren karäkträärinen ominaisuus  on se, että solut ovat nesteessä (plasmassa).
Veressä on useita solutyyppejä:
Immuunijärjestelmän solut ovat pakkautuneena elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvissa elimissä (muistuttavat epiteelikudosta). Immuunijärjestelmän solut ovat kuitenkin jatkuvassa liikkeessä eri puoli elimistöä verisuonissa, imusuonissa ja kudoksissa suonien ulkopuolella.

4. Lihaskudos
Lihaskudostyyppejä on kolme: luustolihaskudos, sileälihaskudos ja sydänlihaskudos.
Lihassolujen erikoistuminen voiman ja liikkeen tuottamiseen perustuu lihassoluissa oleviin valkuaisainesäikeisiin, jotka liukuvat toistensa lomaan ja supistavat lihasta.

5. Hermokudos
Hermokudos muodostuu gliasoluista ja neuroneista.
Gliasolut ovat tukisoluja ja neuronit varsinaisia hermosoluja. Neuronit tuottavat ja johtavat sähköisiä hermoimpulsseja. Hermoimpulssien avulla hermosolut välittävät tietoa solujen välillä ja osallistuvat solujen toiminnan koordinointiin ja säätelyyn.

Anatomia ja fysiologia

Kevät 2014 ja anatomian ja fysiologian haltuunotto tavoitteena. Olen katsonut lähes puolet Bozeman Sciencen opetusvideoista ja koettanut pehmeästi lähestyä tiedon tarkkaa hallintaa perusasioiden ääreltä.
Egil Haugin ja kumppaneiden norjalaiseen alkuteokseen perustuvaan terveydenhuollon oppilaitoksissa kovasti kulutetun anatomian ja fysiologian kirjaan tarttuminen tuntuu hankalahkolta. Asiaa on kivuliaan paljon ja tieto on erittäin yksityiskohtaista. Hallita täytyy vaatimattomasti kaikki. Asioilla on oma karaktäärinsä ja se tulee löytää.

Toisaalta kun kappaleet on jaettu isompien aihepiirien ja alueiden alle, on mahdollista perehtyä aina yhteen kerrallaan...
1. Solut, kudokset ja elimet
2. Hermosto
3. Aistit
4. Umpieritysjärjestelmä
5. Luusto
6. Lihakset
7. Verenkiertoelimistö
8. Veri ja elimistön puolustusjärjestelmä
9. Hengityselimistö
10. Ruoansulatuselimistö
11. Lämmönsäätely
12. Virtsaneritysjärjestelmä
13. Lisääntyminen
14. Kemian ja fysiikan perusteet

Simple as that.

Sen verran olen huomannut, että kappaleet kannattaa käydä järjestyksessä, sillä ne tukevat toisiaan ja varsinkin alussa tulee hyvin paljon asiaa, joiden ymmärtäminen on välttämätöntä myöhemmässä vaiheessa.
Esimerkiksi aineiden kulkeutuminen solukalvon läpi, solujen välinen kemiallinen viestintä ja aktiopotentiaalit eri muodoissaan ovat hyvin tärkeitä. Eri tyyppisten aistinsolujen hahmottaminen myös. Muutenkin koko kehosta ja sen pienimmistäkin osista olisi hyvä ja parasta tietää joka osanen ja miten mistä ja minne sen toiminta ulottuu. Esimerkiksi silmästä pupillin läpi verkkokalvon solujen kautta näköhermoon ja aivoihin - siis minne tarkalleen ottaen. Paljon on terminologiaa, joka takkuilee ymmärryksen kanssa. Termit on ymmärrettävä täsmälleen oikein.

Toisaalta kun ottaa asenteeksi, että tämä opiskelu on kuin halkojen hakkaamista, niin ehkä siitä selviää.
Ensin on valtava halko, joka on kova (ja kirves tylsä). Se pitää pilkkoa pienemmiksi paloiksi ja senkään jälkeen sitä ei voi jättää maahan levälleen, vaan se on pinottava stabiiliin pinoon. Eli ensin on otettava selvää, mistä on kaiken kaikkiaan kyse, löydettävä termit ja tarkoitukset, rakenne ja sen toiminta, ja painettava se mieleen rakenteeksi, jonka löytää vielä myöhemminkin.

Tärkeää olisikin vielä huomata mitä tapahtuu ja millä nimellä kutsutaan tiloja, kun rakenne ja sen toiminta on epäkunnossa eli kyseessä on nimellä kutsuttava tila esimerkiksi värisokeus, kasvuhormonituotannon häiriöt, struuma, Addisonin tauti, skolioosi tai leukopenia.

Ektratietoa ikäänkuin:
sinihappo, osteoporoosi, puberteettikehityksen häiriöt, akne, galaktorrea, oksitosiinihoito, keskenmeno ja raskaudenkeskeyttäminen, hedelmättömyys ja koeputkihedelmöitys, kromosomipoikkeamat, ovulaation osoittaminen, kuukautishäiriöt, ovulaatiokipu ja naisten sterilointi, piilokiveksisyys ja kastraatio/sterilointi, munuaissairaudet, virtsarakon tyhjenemisen tahdonalaisen säätelyn puuttuminen, virtsarakon tyhjeneminen ilman reflektorista säätelyä (rakkohalvaus), eturauhasvaivat, vaihdevuodet ja virtsanpidätyskyvyttömyys, happo-emästasapaino, respiratorinen asidoosi ja respiratorinen alkaloosi, metabolinen asidoosi ja metabolinen alkaloosi, glukosuria, pyelonefriitti, diabetes insipidus, turvotus ja valkuaisvirtsaisuus (proteinuria), munuaiskivet, valkuaista virtsassa, paleltumat ja hypotermia, lämpökramppi, lämpöuupuminen ja lämpöhalvaus, hientuotannon puuttuminen, ketoasidoosi, lipoproteiinit ja kolesteroli, laktoosi-intoleranssi, ripuli, ummetus, umpilisäketulehdus, sappikivet, haimatulehdus, ravintoaineiden pilkkoutuminen haiman vajaatoiminnassa, pernisioosi anemia, oksentaminen, maha- ja pohjukaissuolihaava, nielemisvaikeus, hypoksia, hermovaurioiden aiheuttama hengitysvajaus, hengityskeskuksen vajaatoiminta, keuhkolaajentuma, vastasyntyneiden hengitysvaikeusoireyhtymä, kuolleen tilan suurenemisen vaarat, ilmarinta, keuhkoputkitulehdus ja tupakointi, sivuontelotulehdus, elintensiirrot ja immunosuppressiivinen hoito, allergia, autoimmuunisairaudet, immuunikato, hemofilia eli verenvuototauti, K-vitamiinin puute, trombi eli veritulppa, hyytymisen ehkäisy verinäytettä otettaessa, veritulppa ja asetyylisalisyylihappo, trombosytopenia, leukopenia, polysytemia, ikterus, krooniseen munuaissairauteen liittyvä anemia, anemia, veren kohonnut retikulosyyttipitoisuus, hematokriittimääritys, kernikterus, häiriöt verenkierron muutoksissa syntymän jälkeen, imusuonen toimintahäiriöt, keuhkopöhö, ortostaattinen hypotonia, verenkiertosokki, heikentynyt laskimopaluu, suonikohjut, verenpainetauti, heikentynyt sepelvaltimovirtaus, sydämen vajaatoiminta, epänormaalit sydänäänet, sydänglykosidit, rytmihäiriöt, lisälyönnit, sydämen tamponaatio, tyrä, jänteiden kiinnittymiskohtien vammat, lihasatrofia, rasitusvammat, kuolonkankeus (rigor mortis),  reisiluunkaulan murtuma, polvivammat, olkaluun sijoiltaanmeno, skolioosi, kannattajanikaman ristisiteen vauriot, krooninen niveltulehdus (nivelreuma), nivelrikko (artroosi), kontraktuura, luunmurtuma, sokeritauti, diabeettiset aineenvaihduntahäiriöt, D3-vitamiinin puute, lisäkilpirauhasen sairaudet, Cushingin oireyhtymä, Addisonin tauti, aldosteronismi, synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta, hankittu kilpirauhasen vajaatoiminta, kilpirauhasen liikatoiminta, struuma, jodinpuute, aivolisäkekasvaimet, kasvuhormonituotannon häiriöt, taittovirheet, silmänpainetauti eli glaukooma, kaihi, matkapahoinvointi, huimaus, sensorineuraalinen huonokuuloisuus, otoskleroosi, korvatorven ahtautuminen, makuaisti heikkenee iän myötä, asento- ja liikeaistin toiminta tekonivelissä, aisti- ja lihastoiminnan puutos yläraajahermojen vaurioissa, iskias, pistoksen antaminen pakaraan, stressi, biopalaute, parasympaattisen hermoston antagonistit, sympaattisen hermoston agonistit ja antagonistit, isku palleaan, muistinmenetys, psyykkiset sairaudet, afasia, aivojen eri osien vaurioituminen, lobotomia, ojennusrefleksien kliininen tutkiminen, lannepisto (lumbaalipunktio), selkäydinhermojen puudutus, hydrokefalus (vesipää), aivojen kehittyminen, narkoottiset aineet, epänormaali signaalinsiirto hermo-lihasliitoksessa, myeliinikato, jänniteherkkien kanavien salpaus, rintasyöpä, fenyyliketonuria (Föllingin tauti, PKU), syöpä, kertymäsairaudet, ihon läpäiseviä lääkkeitä ja myrkkyjä, palovammat.

Siinäpä ne lyhykäisyydessään. Niistä kun osaa kaikista kertoa mekanismin kera miten toimii terveenä ja miksi näin tässä tapauksessa, niin helppoa on.

Älypään farmasiapelissä olen noussut sivistymättömän tasolta lääketeknikoksi.
 Kannattaa kokeilla aina silloin tällöin onko jäänyt mieleen termit ja niiden hallinta.
Farmasian älypää


Suurimpana inhokkiaihepiirinä on tällä hetkellä kaikkien hormonien ja entsyymien osaaminen. Sekä solujen erittämien aineiden hahmottaminen.

Taistelu jatkuu...


torstai 19. joulukuuta 2013

Tsemppitsemppitsemppi

Pääsykokeisiin valmistautumisessa muistettavaa

  • Asenne ratkaisee aina (nöyrä asenne)
  • Lukusuunnitelma
  • Työkalut
  • Työ ja lepo (oppimiseen menee aikaa; oppimista tapahtuu kaiken aikaa; alitajunta käsittelee tietoa koko ajan ja se tarvitsee siihen aikaa)
  • Kertaus - kertaa enemmän kuin luulet olevan tarpeeksi

Aloita lukeminen sinun lähtötasosi perusteella - ei muiden, muista muukin elämä
ja tee lukemisesta hauskaa...

Kaikenlainen opiskeltavan materiaalin parissa puuhastelu on muutenkin hyödyllistä ja vahvistaa asioista jääviä muistijälkiä aivoissa. Siispä alleviivailkaa, tehkää taulukoita, kuvioita, yhteenvetoja laajemmista kokonaisuuksista ja ennen kaikkea niitä muistiinpanoja! Se on paljon hauskempaakin kuin vain yksitoikkoinen hiljainen sivujen kääntely, johon sortuessaan saattaa yhtäkkiä huomata, että on jo hetken aikaa ajatellut kaikkea muuta kuin lukemaansa. Alleviivailu ja muistiinpanojen tekeminen pakottaa miettimään, mikä tekstissä oikeasti on tärkeää ja muistamisen arvoista. Samalla huomaa hyvin, jos ei täysin ymmärrä jotakin asiaa ja voi alkaa selvitellä siihen vastausta vaikkapa googlettamalla.
Harrasta, liiku, tapaa ystäviäsi. Käy viikonloppuisin ulkona, vahtaa telkusta kaikkia erityisen realistisia lääkäri- tai eläinlääkäriohjelmia, kuten Grayn anatomiaa tai mun pääsykoevuoden ehdotonta suosikkia, Housea. Tai ihan mitä tahansa muita ohjelmia!
Todella kannustava blogi: Tassun jälkiä sydämessä

maanantai 16. joulukuuta 2013

Kivennäisaineen ja hivenaineen ero

Kivennäisaine on ruoan mukana saatava alkuaine.
Kivennäisaineet ovat ne alkuaineet, jotka jäävät tuhkaan,
kun esimerkiksi kudos tai ruoka poltetaan.

Kivennäisaineet jaetaan makrokivennäisaineisiin ja mikrokivennäisaineisiin.
 Hivenaineet kuuluvat mikrokivennäisiin.

Ihmiskeho tarvitsee eri arvioiden mukaan 12–16:ta eri kivennäisainetta ravinnosta, kolmenlaisiin tehtäviin:
  1. Kudosten rakennusaineiksi (kalsium, fosfori, magnesium ja rikki)
  2. Kudosten ja kudosnesteen osmoottisen paineen (solujännite) ja kalvojen läpäisyvyyden säätelyyn (natrium, kalium, kloori, kalsium ja magnesium)
  3. Katalyyteiksi entsyymi- ja hormonisäätelyyn (rauta, koboltti, sinkki, mangaani, molybdeeni ja seleeni)
Makrokivennäisten tarve on yli 100 mg päivässä
Ca, P, Na, K, Cl, S.

Hivenaineiden tarve on alle 100 mg päivässä.
Cr, Co, Cu, F, I, Mg, Mo, Zn, Si, Sn

Hivenaine on elimistölle tarpeellinen alkuaine, jota on elimistössä vähemmän kuin 0,01% kudoksen kuivapainosta.

Eli hivenaine on kivennäisaine, mikrokivennäisaine.

Muistin parantaminen

Eli kalenteri, rasvahapot ja hivenaineet, liikunta ja asenne.


Kynä ja paperi
- muistilaput
- kalenteri

Kemiallinen lisäys:
EPA:n ja DHA:n yhteismäärä  1 gramma (1000 mg) päivässä.
 - dokosaheksaeenihappo
-  eikosapentaeenihappo
- alfalipoiinihappo 100 mg päivässä
- fosfoseriini 200-300 mg päivässä
- gotu kola
- aswagandha
- Ginkgo Biloba
- ginseng 
 - B12-vitamiini
- D-vitamiini
- C-vitamiini


D-vitamiini vaikuttaa ydinreseptorien toimintaan aivojen gliasoluissa ja neuroneissa, osallistuu neurotrooppisten faktorien biosynteesiin, aivojen hermokasvutekijän eli BDNF:n toimintaan, serotoniinin ja melatoniinin aineenvaihduntaan sekä typpioksidisynteesiin. Riittävä D-vitamiinin saanti lisää antioksidanttiglutationia aivoissa, joka kuljettaa haitallisia raskasmetalleja pois aivoista.

C-vitamiini! Aivoissa on hyvin runsaasti C-vitamiinia, enemmän kuin missään muussa elimessä lukuu nottamatta lisämunuaista. Se osallistuu mm. välittäjäaineiden toimintaan ja sitä tarvitaan dopamiinin muuttamisessa noradrenaliiniksi. Ei siis ole ihme, että C-vitamiini vaikuttaa vahvasti psyykkisiin toimintoihimme.





Aktiviteetit:
- musiikin kuuntelu
- liikunta
- kielten opiskelu
- kirjojen lukeminen
- sosiaalinen elämä

Musiikin kuuntelu aktivoi laajalti hermoverkkoa ja vaikuttaa vireystilaan, tarkkaavaisuuteen, muistiin ja tunteisiin. Jos liikunta ja musiikki yhdistyvät, aivoalueiden yhteistyö kehittyy. Aivot muovautuvat uusien taitojen oppimista varten. Yhdessä musiikki ja liikunta estävät masennusta ja parantavat stressin sietoa.

Vieraan kielen oppiminen ylläpitää joustavuutta ja henkistä toimintakykyä. Yhdistä opiskeluun lukeminen. Juonellisia kirjoja lukiessa aivot luovat mielikuvia ja tapahtumaketjuja, jolloin tulee käytettyä useita aivojen alueita. Aivot saavat tekemistä, kun ne yhdistelevät uutta ja aiemmin hankittua tietoa. Vielä paremmin aivot aktivoituvat, jos keskustelee lukemastaan muiden kanssa.

Vilkas sosiaalinen elämä vahvistaa aivojen hermoverkostoja. Hermosolujen välille rakentuu uusia yhteyksiä, sillä porukassa joutuu huomioimaan erilaisia mielipiteitä ja käyttämään aistejaan monipuolisesti.


Bodaa aivosi kuntoon






“Oppimisessa on kysymys asenteesta eikä kyvykkyydestä.”
Tri Georgi Lozanov

Mahtava psykologian opettajan blogi oppimisesta

Jos uskot, että et voi oppia, tämä uskomuksesi tulee oppimisen esteeksi.
Jos uskot, että virheet ovat vaarallisia, tämä uskomuksesi tekee niistä sinulle uhkan.
Jos uskot, että mikään ponnistelu ei kuitenkaan parantaisi tilannettasi, et ponnistele, eikä tilanne parane.
Jos uskot, ettei ajatuksillasi tai sinulla itselläsi ole arvoa, piiloudut, eikä kukaan tiedä, mitä sinä voisit olla.
Ole varovainen sen suhteen, mitä uskot lujasti.
Katseesi ja voimasi suuntautuvat sen mukaisesti.
Usko siihen, että olet oppimiskykyinen ja kehittyvä.
Usko siihen, että virheet ovat oppaita ja neuvonantajia.
Usko siihen, että ponnistelu kannattaa.
Usko siihen, että olet arvokas ja että voit ajatella.


Opiskeluun oppia

torstai 28. marraskuuta 2013

Muisti ei kulu ja sitä pitää käyttää ja kehittää

Muutama pohtimus muistista, miten sitä kehittää ja miten siihen suhtautua.

Aloitamme aivoista...
Aivo koostuu muistijärjestelmistä.
Tai toisin sanoen,  muisti on aivojärjestelmien kokonaisuus,
jossa sen eri osat vasta muodostavat ihmisen muistin .

Mikä on muistijärjestelmä?  
Muistia voi hyvin kutsua muistijärjestelmäksi, koska muistilla ei ole mitään tiettyä paikkaa aivoissa

 Muistijärjestelmien jaettavuus:
  • sensorinen muisti (aistimuisti)
  • lyhytkestoinen muisti (työmuisti)
  • pitkäkestoinen muisti (säilömuisti)
 Sensorisen muistin (ikonimuisti, kaikumuisti) kapasiteetti ja tiedonkäsittelyn teho on rajaton. Kaikki aistittu informaatio käy sensorisen muistin kautta Sensorisen muistin hetkellinen kapasiteetti on suuri, mutta tieto häviää ja vaihtuu nopeasti.




Lyhytkestoinen muisti, työmuisti, (ns. semanttinen koodaus). Tiedot tallentuvat joko mielikuvina tai merkityssisältöinä. Kertaaminen ja aineiston merkityksellisyys edistävät tiedon pidempiaikaista varastoitumista. Lyhytkestoiseen muistiin voi tallentua monimutkaisiakin kokonaisuuksia jos muistettavat asiat ovat jollakin tavalla tuttuja tai semanttisesti yhteneväisiä. Ylläpitokertailun avulla tietoa voidaan säilyttää lyhytkestoisessa muistissa pidempään.

Pitkäkestoinen säilömuisti = tiedon varasto. Muistin kapasiteetti suuri; lähes kaikki sinne saapunut aines varastoituu; voi säilyä siellä koko eliniän; perustana ovat aivoissa syntyneet rakenteelliset ja kemialliset muutokset. Tiedon tallennuksessa oleellisinta on yksilön tapa käsitellä tietoa. Ns. syväprosessoidut tiedot säilyvät parhaiten





Mikä on aivojärjestelmä?

Keskeisimmät osat
1. ISOAIVOT 
"Aivokuori (cortex) (isoaivojen uloin kerros, 3 mm) vastaa älyllisistä toiminnoista;
Otsalohko vastaa puheen tuottamisesta ja tunteiden ja ajatusten säätelemisestä.
Päälaenlohko ottaa vastaan ja säätelee elimistöstä saapuvia ärsykkeitä.
Ohimolohkolla hakee ja järjestää otsalohkoon saapunutta informaatiota (muistijälki). 
Takaraivolohko käsittelee näköaistin välittämää informaatiota." 

2. AIVOKURKIAINEN (yhdistää nämä neljä aivolohkoa toisiinsa) 
3. AIVORUNKO (yhdistää aivot ja selkäytimen)  väliaivot, keskiaivot, aivosilta ja ydinjatke
4. PIKKUAIVOT (lihasliikkeiden säätely)
5. LIMBINEN JÄRJESTELMÄ (tunteiden ja motivaation säätely)

muisti = henkinen työkalu
muisti = prosessi = vastaanotto + tallennus + mieleenpalautus
fysikaalisia + kemiallisia + sähköisiä ilmiöitä --> havaintotodellisuus

Solutasolla oppiminen on aivojen hermoverkkojen uudelleen järjestäytymistä.






Lähde


Huumoria? Läpileikkaus miessukupuolen aivoista...




Miten kehittää muistia aivojen kannalta?

Visualisointi, kertaus, keskittyminen. uni.

Visualisointi laajentaa mielen kapasiteettia ja tehoa. Asian kirjoittaminen tehostaa muistamista, vaikket koskaan katsoisin jälkikäteen muistiinpanojasi. Piirrä opittavaan asiaan liittyviä kuvia. Visualisointi kohottaa kykyä muistaa ja ymmärtää – se konkretisoi abstraktia informaatiota.

Kertaa asia mielessäsi kerran tunnissa, kerran kolmessa tunnissa, sitten kerran päivässä. “Kertaus on opintojen äiti”, kertaus on oppimisen kannalta arvokasta, kun pyritään monimutkaisen asian täyteen oppimiseen ja osaamiseen.

Keskittymistä ja aivojen kapasiteettia vaativat haasteet ylläpitävät aivojen kyvykkyyttä. 

Lähde 

Aivo-opas


Väitetään, että oppiminen nopeutuu musiikin avulla jopa 25-kertaiseksi!


Miten suhtautua muistiin?

Muistiaineksen säilymistä edesauttaa sen aktiivinen käyttö elämän varrella.





Hei, mitä se semanttinen koodaus on? No lo sé.


Aalto-yliopiston hellä ja huomaavainen opiskelutaitopaketti.
Tavoitteiden asettaminen! Jupii! Opinto-oppaaseen tutustuminen! Jipii!
Aikataulutus! Jei! 

Muista! Fiilispohja on erittäin huono vaihtoehto! Liian suurisuuntaisten ja epämääräisten taivoitteiden vaara!


Konkreettiset päivittäiset opiskelutavoitteet ja niiden toteutumat tulisivat olla yliopisto-opiskelijalla ylöskirjattuja. Näin opiskelijalla on mahdollisuus tarkastella omaa opiskeluaan kokonaisuutena ja toimia oman opiskelunsa palautteen hallitsijana. Jos opiskelun toteutumia ei kirjaa ylös, on vaara, että omaa toimintaa arvioidaan paljolti fiilispohjalta. Tämä on huono asia, jos fiilispohjainen arvio sattuu olemaan liian kriittinen tai selkeästi ylioptimistinen. Joka tapauksessa ihmisen muisti on varsin rajallinen, joten jos oma opiskeluhistoria on todennettavissa vain oman muistin avulla, on kuva omasta opiskeluhistoriasta lähes aina varsin rajoittunut.
Korkeakouluopinnoissa karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että itsenäiseen työskentelyyn menee vähintään sen verran aikaa viikossa kuin kyseisellä kurssilla on ohjattua opetusta.
 Tiedon ylläpito työmuistissa onkin edellytys ajattelulle, päättelylle, oppimiselle ja ongelmanratkaisulle.
Jotta voimme käsitellä säilömuistissa olevia asioita tai saada uusia muistijälkiä säilömuistiin, on meidän käsiteltävä asioita ensin rajoitetussa työmuistissa.  Oppimisen syvällisyydellä voidaan vaikuttaa siihen, että asioita on helpompi palauttaa mieleen ja hakea säilömuistista. Muistamista ja oppimisista siis parantaa se, että olemme analysoineet materiaalin merkityksiä. Mekaaninen toistaminen tai mekaaninen kertaus eivät ole niin tehokkaita tapoja muistamisen kannalta kuin asian liittäminen mielekkääseen yhteyteen tai yhteyksien luominen muihin asioihin.  Parhaiten opimme ja muistamme asioita kun pyrimme jo oppimishetkellä miettimään asioille sovellusesimerkkejä. Tätä voi hyödyntää erityisesti silloin, kun on hyödyllistä ymmärtää kokonaisuuksia ja soveltaa oppimaansa asiaa. Tällöin voi jo tenttiä lukiessa pohtia, mihin jo osaamiini asioihin opeteltava asia liittyy, mihin opeteltavaa asiaa voitaisiin soveltaa jne
Omaa oppimista kannattaa ja voi kehittää.  Kun säätelet omaa oppimistasi, joudut tarkastelemaan omaa oppimisprosessia ikään kuin ulkopuolisen silmin. Tärkeintä ei ole se, että opiskelet juuri jollain tavalla, vaan se, että tarkkailet tietoisesti omaa opiskeluasi ja pyrit tietoisesti vaikuttamaan omaan oppimiseesi. Kun tarkastelet omaa toimintaasi etkä vain toimi ajattelematta, voit kehittyä oppijana.

Ymmärtävään oppimiseen pyrittäessä teksti tulisikin lukea kolmeen kertaan, jotta ymmärtävän oppimisen vähimmäisedellytykset täyttyisivät. Ideaalitilanteessa ymmärtävään lukemiseen liittyy ainakin kolme lukemisen vaihetta, jotka ovat:
1) teoksen silmäily
2) huolellinen lukeminen muistiinpanoja tehden
3) kertaaminen
(Karjalainen & Alha ym. 2003) 


Muistiinpanojen teho perustuu kahteen asiaan:
1) muistiinpanojen kirjoittaminen ohjaa ajatteluamme ja antaa mahdollisuuden muokata ja pohtia opiskeltavaa asiaa
2) muistiinpanojen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden palata opiskeltavaan asiaan myöhemmin
(Lindblom-Ylänne ym. 2001)


Tietoa muokkaavien ja jäsentävien muistiinpanojen on osoitettu olevan yhteydessä parempaan suoriutumiseen tentissä kuin pelkkien yksittäisten sanojen tai fraasien kopioimisen.  

Kertaaminen auttaa tiedon prosessoimisessa ja edistää opittavan asian muistamista. Usein opiskelijat varaavat liian vähän aikaa kertaukselle, mikä on seurausta siitä, että tenttiin lukeminen on aloitettu liian myöhään. 

Usko omiin onnistumisen mahdollisuuksiin on olennainen osa yliopisto-opiskelussa.

Jos lukemisesi ei suju, kokeile rohkeasti erilaisia opiskeluympäristöjä. Kokeile myös sekä yksin opiskelua että ryhmässä tai pareittain työskentelyä. Kun huomaat jonkin tilan sopivaksi tai jonkin pienryhmän opiskelua tukevaksi, mieti voisiko tällä samalla porukalla tehdä jonkin toisenkin kurssin...




1) Onko opiskelu sinulle tärkeä asia? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja miksi?
2) Ovatko vaatimuksesi itseäsi kohtaan realistiset?
5) Millainen on asenteesi opiskelua kohtaan? Voisiko asenteesi olla rakentavampi?
6) Opiskeletko keskittyneenä? Pidätkö riittävästi taukoja opiskellessa?
5) Onko ympäristö, jossa opiskelet itsenäisesti oppimista tukeva? Miten voisit muokata ympäristöäsi opiskelulle sopivammaksi?
4) Opiskeletko asioita itsellesi sopivaan vuorokaudenaikaan?


Motivoituneella mielentilalla on vaikutusta oppimisen muihin osa-alueisiin kuten muistiin, keskittymiskykyyn, asenteeseen, oppimistekniikoihin, aktivaatiotasoon ja tiedon prosessointiin. Motivoitunut opiskelija jaksaa ponnistella myös vaikeilta tuntuvien asioiden parissa. Motivaatiota heikentävät erilaiset tekijät kuten kilpailevat intressit. Tällaisia tekijöitä voivat olla työssä käyminen tai liian monet ja aikaa vievää harrastukset. Itselle asetetut tiukat kriteerit menestymisen suhteen voivat olla heikentämässä motivaatiota (ks. alla oleva kuva).

Motivoitumisen moottorina voivat toimia:


  • selkeät ja saavutettavat tavoitteet
  • mielikuvat tavoitteiden saavuttamisesta
  • suunniteltu ajankäyttö
  • määritelty viikoittainen opiskeluaika
  • opiskeluajan erottaminen vapaa-ajasta
  • tietoinen asenteen muuttaminen, myönteisyys
  • itsensä palkitseminen
  • opiskelu ryhmässä
  • syventyminen asiaan - innostus syntyy usein asiasta enemmän tietäessä

Näin järjestät itsellesi hyvän opiskeluympäristön:
  • Ei liikaa kilpailevia virikkeitä samassa tilassa
  • Hyvä työskentelyasento
  • Lämpötila: lämmin vai viileä
  • Äänet: hiljaisuus tai taustamusiikki
  • Sulje tietokone, jos et tarvitse sitä
  • Poista työpöydältä kaikki ylimääräinen tavara

maanantai 11. marraskuuta 2013

Qué tipo de comida me gusta


Me encanta la cocina peruana. Yo visité en una gran fiesta de la gastonomía peruana en Lima este año en septiembre. Mistura 2013 estuvo situado en una explanada frente al mar en 11 hectáreas repletas de restaurantes, huariques y carretillas. La feria ha contado con 12 mundos: las Brasas, el Cebiche, el Anticucho, el Andino, el Amazónico, el Oriental, el Norteñom el Sureño, los Sánguches, las Tabernas y Bares y los Líquidos. Mi platos favoritos de la cocina peruana son cebiche (un pescado crudo aderezado en limón, cebolla, sal, ají limo y pimienta), causa rellena de pollo (a base papas amarilla, ají verde y un maíz peruano), ají de gallina (caldo, ají verde, leche y con papas amarillas, aceituna, arroz y huevo duro), rocoto relleno (un rocoto, un fruto similar al ají, carne y otros ingredientes por ejemplo mariscos), chancho al palo qué es el plato más vendido de Mistura (ají panca, anis, comino, lechón, ajo, aceite, sal, jugo de limón) y anticuchos (de crazón de res). No me gustan el cuy y los choritos. Mi bebidas favoritas son chicha morada que es el maíz, jugo de lúcuma sin leche y una bebida alcohólica, Pisco. No me gustan las cervezas del Perú (Cristal, Pilsen, Cusqueña) o Inka Cola tampóco que tiene un sabor dulce y un color amarillo-dorado. Para mi es sólo un agua con demasiado azúcar. En casa en Finlandia  suelo cocinar todos los días. Prefiero cocinar platos finlandeses para mi hijos. A dónde fueres, haz lo que vieres.

Vocabulario

(f) explanada = aukio, tasoitettu alue
(f) hectárea = hehtaari
(m) huarique = arkikielinen, merkitys suoja, piilo, kätkö
(m) carretilla = kottikärryt, ostoskärryt
(f) feria = markkinat, messut, juhla
*contar (con) = koostua
(f) brasa = hiillos
(m) sánguche = voileipä
(f) taberna = pubi, kapakka
(m) líquido = neste
crudo = raaka
*aderezar = maustaa
causa = puré de papas con ají amarillo y limón, acompañado de lechugas y aceitunas, que se come frío como entrada
relleno, -a = täyte
pcadillo sazonado de carne, hierbas u otros ingredientes, con que se llenan tripas, aves, hortalizas, etc.
ají = chilipippuri
pimiento
(f) gallina = kana
(m) caldo = liemi
(m) aceite = oliiviöljy
(f) aceituna = oliivi
huevo duro = kovaksi keitetty muna
rocoto = 1. m. Perú. Planta herbácea de la familia de las Solanáceas que da un fruto grande, de color rojo, verde o amarillo y muy picante.
2. m. Perú. Fruto de esta planta.
(m) fruto = hedelmä; vihannes; tuote
chancho al palo = sikaa
palo = puumateriaali ym tarkoitukset
lechón = maitoporsas
(m) ajo = valkosipuli
(m) repleto, -s, -a, -as = täysi / täynnä