Koulutuspoliittinen pohdinnan kukkanen

Uratien suunnittelussa on mielessä pyörinyt viime aikoina monen alan kärrytiet ja kinttupolut.
Uraa on suunniteltu sosiologien (Weber) luokitteleman jaon ja näkökannan perusteella, työn mielekkyyden ja kutsumuksen syvyyksistä, mielikuvaharjoituksilla ja itseapukirjallisuuden voimin. Mitään varsinaista kirkasta valoa ei vielä ole syttynyt, mutta taistelutahtoa löytyy.

Oppimaan opiskeleminen on ollut ensisijainen tavoite. Laajojen kokonaisuuksien yksityiskohtainen osaaminen on tuleva olemaan haaste ja voima oppimisessa. Asenne oppimiseen on opittava uudestaan. Kerran lukemalla ei opi mitään. Opittua tulee työstää, pyöritellä, pohtia, käyttää esimerkkitehtävissä ja hallita. Tätä ei kertalukemalla pysty sisäistämään vaan aineistoja tulee höylätä moneen kertaan. Sain opiskeluoppaista hyvinkin selkeästi esille faktat, että kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa on opiskeltava jos mielii oppia. Ja oppiminen sujuu kun todellakin viettää aikaa kirjojen parissa. Motivaatiota on turha odotella, vaan hommiin on tartuttava! Vaikeuksia voittamalla itsetunto kehittyy. Mutta se asenne ja halu asiantuntijuuteen eli miten niiden oppien ja opusten kanssa aikaa viettää vaikuttaa muistamiseen ja hahmottamiseen. Kokonaiskuvan hallinta ensijaisesti ja yksityiskohtainen osaaminen toisena tärkeänä muistisääntönä. Pinta- ja syväsuuntaunut oppiminen. Ihminen kokee tyytyväisyyttä kun hänellä on kyky päteä eli omata kompetensseja, itsemääräämisoikeus ja myös mahdollisuus olla liittyneenä suurempaan yhteisöön. Kuulostaa yliopistolta.

Loppu mielessä? Ensiarvoisen tärkeää on ensinnäkin tiedostaa mihin uratie johtaa. Se antaa voimia ja sisällöllistä hahmottamista opiskellessa. Aiemmin opiskellessani digitaalista viestintätekniikkaa pahimman tyhjyyden tunteen aiheutti tietämättömyys tulevaisuuden sijoittumisesta työmarkkinoilla ja elämässä.
Opintoihin oli hyvin vaikea paneutua kun ei hahmottanut suurempaa kokonaisuutta mihin kaikki tulisi liittymään. Toinen ala, jota opiskelin, taas tuli liiankin voimakkaana sijoittumisensa suhteen. Sairaanhoitajan työssä en tuntenut niitä asiantuntijuuteen ja itsemääräämisoikeuteen vetoavia tuntemuksia vaan koin olevani olosuhteiden orja vailla päätäntävaltaa. Tunsin hukkaavani tuolloin saavutettuja kompetenssejani.
Lopulta päädyin pelkkään tutkinnon suorittamiseen laboratorioalalla, jossa minua vaivasi puhtaasti alemmuuskompleksi, koska tietoa ei annettu riittävästi, asiantuntijuutta ei edellytetä vaan pääpaino on suorittamisessa. Ristiriita koulutuksen antaman tietämyksen ja käytännön vaatiman osaamisen välillä oli epäselvä. En kokenut itseäni asiantuntijaksi kun tiesin, etten ole kykenevä itsemäärääviin asiantuntijakompetenssein varustettuun työhön. Myöskään yhteisöllisyyttä ei toisen asteen opinnoissa ollut ollenkaan.

Nyt olen hakenut hyvin monelle alalle ja nähtäväksi jää, miten suoriudun.
Kyse olisi enemmänkin suunnitelmallisuudesta, mutta tämän hetkinen tilanne kuvaa enemmänkin hakuammuntaa. Pääosin tämä on ollut varsinaista roiskintaa sillä yliopistoissa syyshaku on painottunut pelkästään suoravalintaan syksyllä kirjoittaneille abiturienteille. Minä taas on vanha jyyrä, joka koittaa onneaan 12 vuoden takaisilla opinnoilla. Mutta yrittänyttä ei laiteta (jos sitten mihinkään). Hakuammunta osui Vaasan yliopiston kauppatieteisiin, Helsingin yliopiston kemian, kemian aineenopettajan, fysiikan aineenopettajan ja matematiikan aineenopettajan  koulutusohjelmaan, Jyväskylän yliopiston tietotekniikan ja tietojärjestelmien koulutusohjelmaan sekä Itä-Suomen yliopiston Sovelletun fysiikan koulutusohjelmaan.
Näistä kiinnostavin vaihtoehto olisi sovellettu fysiikka. Sovelletun fysiikan suuntautumisvaihtoehdot ovat lääketieteellinen fysiikka, ympäristöfysiikka sekä teknillinen ja laskennallinen fysiikka. Fysiikkaa voi opiskella myös kansainvälisissä englanninkielisissä Computational Biomedical Engineering ja Atmosphere-Biosphere studies -maisteriohjelmissa.

Ammatti(korkea)kouluhakukohteiksi valitsin matkailun, bioanalytiikan, optometrian ja  ympäristöteknologian koulutusohjelmat. Selvää suosikkia en osanne sanoa näistä. Optometria lähimpänä parasta suorituskykyä, sillä bioanalytiikassa näytteiden otto tullee olemaan haastavaa tulevina työvuosina. Näissä kaikissa on melko huonot etenemismahdollisuudet ja voisin melko lailla pitää itselleni huonoina valintoina lähteä näihin opintoihin.
Englanninkielinen International Business - koulutusohjelma sen sijaan antaa valmiudet jatkaa mm. Aalto-yliopiston maisteritutkintoon tietyin siltaopinnoin. Englannin työstäminen on kova haaste. Se on kuitenkin välttämätöntä ja siksi valitsin tämän vaihtoehdon mukaan.

Päätavoitteeni on keväällä hakea proviisorin koulutusohjelmaan. Sekä kaivella muistista pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian osaaminen. Näin aluksi koen suurta stressaantumista ja yöunien menettämistä. Olen harkinnut valmennuskurssin suorittamista, koska tarvitsen yhteisöllistä tukea tärkeiden asioiden hahmottamiseen. Yksin pakertaessa sokeudun. Erittäin hyvä vaihtoehto http://www.tietopoli.fi/kurssimme.php
DI-valinnassa minua kiehtoo Master's Programme in Bioproduct Technology (biorefineries, renewable materials engineering, fibre products technology, and environmental management) ja Environmental Engineering (climate change, sustainable generation of energy, management and renewal of aging urban infrastructure, provision of safe drinking water and contaminated land and waste management).

Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla ympäristöteknologian insinööritutkinnon suorittaminen Mikkelissä. Ja siitä jatkaminen Aalto-yliopiston Environmental Engineering - maisteriohjelmaan.
Tässä voitaisiin puhua kutsumustyöstä ja toisaalta paskapoliisin työstä, mikä on tässä saastuvassa maailmassa todella toivottava osaamisen alue. Kutsumustyö näkyy ilmeisesti myös palkassa, jota hehkutettiin todella pieneksi Kauppalehden kommenttiosiossa.

Näihin mietteisiin.
Jään odottamaan Aalto-yliopiston koulutussuunnittelija Börje Heleniuksen vastausta kysymykseeni ympäristeknologian insinöörin sijoittumisesta Aalto-yliopiston maisteriohjelmaan nimeltä Environmental Engineering.

M